Honesty – one of my biggest value but not everyone appreciate it. I remember how last winter one of my Instagram follower came to with with very angry attitude blaming be to be over honest. I was posted a very realistic picture of my body with cellulite and loose skin after my huge weightloss. This person didn’t like to see the “mistakes of my body” and said I was broke the perfect illusion of myself of. Well.. that’s good I think because I am not perfect at all BUT I still not think those things are “mistakes”. They are part of my body! 

_________________________________________

Rehellisyys on jännä juttu; sitä joko arvostetaan tai halveksutaan. Sain viime talvena viestin eräältä some-seuraajaltani, joka tilitti minulle tunteet kuumana siitä, että olin rikkonut (omien sanojensa mukaan) hänen henkilökohtaisen, täydellisen illuusion itsestäni. Tein tämän olemalla rehellinen. Näyttämällä kehoni epätäydelliset kohdat kuten selluliitin ja löysän ihon painonpudotuksen jäljiltä.

En kauhistunut siitä, että seuraajani ei pitänyt näkemästään vaan siitä, että hän oli ajatellut minun olevan niin “täydellinen”, ettei kehossani olisi “virheen virhettä”. Itse en näe näitä asioita virheinä, ne ovat osa minua, ne ovat minuuttani. Minä en ole virhe.

 So I asked this person to read my blog to understand my reasons to post up this kind of pics better – my desire to help other people to accept their own beautiful body the way it is – – but the person was not interested in to see anything else but the beautiful pics. It wasn’t matter who or what I am it was all about the looks. 

So these kind of things I’ve been thinking about now by laying in bed with broken tailbone and horrible pains. These kind of things and honesty. It’s very important to me to write about the things those are on my mind and what I am really doing because I don’t want anyone to keep up some crazy illusion of me. As I said I am not perfect. For example I eat for my feelings and this is what I am doing now when I am feeling so super bad because of the competition I needed to stop. I took it so hard and for making my feel better by laying with fever in the bed I stated to eat some donuts, chocolate and sweet ice-cream.. oh how I needed them all! 

_________________________________________

Kerroin hänelle, että mikäli hän lukisi blogiani hän ymmärtäisi ajatusmaailmaani ja minua itseäni mahdollisesti hieman eri tavalla – paremmin. Hän ymmärtäisi syyni jakaa nuo kuvat, haluni ja tarpeeni rohkaista muita naisia hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on. Mutta se ei kiinnostanut häntä vähääkään, hänellä ei ollut muuta tarvetta kuin nähdä omaa silmää miellyttäviä asioita. Ei siis ollut mitään väliä millainen olin ihmisenä, väliä oli vain sillä mitä olin ulkoisesti.

Olen paininut näiden asioiden kanssa omassa mielessäni pitkään ja nämä ajatukset ajoivat minut tämän postauksen äärelle tänään. Sängyn pohjalla maatessa on todellakin ollut aikaa ajatella. Ja syödä. Se onkin toinen asia, joka on erityisen pinnalla nyt ja josta koen tarvetta avautua. Minulla on tarve olla rehellinen sekä itselleni että teille – sen kautta voitte aidosti luottaa siihen, että blogini on uskollinen omille arvoilleni ja minulle, ja sitä kautta teille. Sekä siihen, että olen sitä mitä sanon ja näytän olevani. Olen minä. Ja juuri nyt olen sänkyyn jo puoliksi maatunut tunnesyöppö.

Otin häntäluuepisodin tuomat takaiskut raskaammin kuin olisin koskaan kuvitellut ottavani. Viime viikon torstaina raskaan päätöksen jälkeen kömmin peiton alle ja itkin koko illan. Aamulla heräsin entistäkin kuumeisempana ja silmät turvoksissa itkemisestä. Luulin monta päivää, että kuume nousi jumittuneiden lihasten seurauksena, mutta lääkärissähän se varmistui että kyseessä oli luutulehdus. Ehdin jo sanoa, että onneksi en saanut kipuja pahempaa opetusta siitä, että en tohtinut levätä rauhassa vaan harjoittelin tanssia kotona aina kun kivuiltani yhtään kykenin. Lisäksi nostelin käsipainoja huonossa asennossa kykkien. Olin tuntenut itseni supersankariksi ja luotin siihen, että jaksaisin kyllä finaaliin asti, lepäisin sitten, kun homma olisi purkitettu.

I really felt myself a superhero by trying so hard no matter my tailbone was broken and my whole body hurt all the time. I was decided to fight until finale but my body disagreed and gave me a bone infection later. 

So this was a huge disappoint to me and I took it so hard! I followed girls by Instagram Story videos all Saturday and Sunday, I felt bad and painful but same time so glad the others had the awesome possibility to enjoy of it all! They had an amazing hairdresser to make their hair and they make up looked so darn beautiful! So only thing that helped my bad feeling was some pizza, donuts and more donuts. 
_________________________________________
Tunteet on mennyt ihan sekaisin kovan stressin ja paineen alla: halusin tätä niin kovasti! Perjantai toi mukanaan helppouden tarttua puhelimeen ja tilata pizzaa: kana, feta, mozzarella, ananas, tuplajuusto.. voi sitä rasvan ja kaloreiden määrää! Vastapainoksi surumieleni kaipasi kuitenkin makeaa ja sormet hapuilivat suklaalevylle. Suklaalevy vaihtui Omar-munkkiin ja munkki jäätelöön. Seuraavana aamuna makasin sängyssä täysin haluttomana ja pystymättömänä nousta ylös. Tuijotin kelloa ja laskin tunteja siihen, kun tytöt aloittaisivat ensimmäisen nukketanssinsa Expossa. Tuijotin Insta-videoita herkeämättä. Gyylin tiimi teki tyttöjen hiuksille taikaa! Suorastaan sekosin kun kuulin että Gyyli laittaa tukat finaaliin. Itkin ja hymyilin samaan aikaan. Mulla oli kamala olo, palelin ja hikoilin ja liikkuminen teki kipeää. Mutta samalla oli ihana fiilis siitä, että tytöt saivat kokea tuon kaiken ihanuuden.

So whole weekend I ate that trash and the worse thing was I was not able to go for a run or do any exercise to burn those calories. But as my dearest Maria said “in this life we sometime just need some donuts”. And she is so darn right!
_________________________________________
Sunnuntai toi mukanaan finaalin ja uuden munkkikuorman. On sekä onni, että epäonni kun on rakastavia tyyppejä ympärillä: ne kärrää munkit sänkyyn asti. Sormet tahmeina kinuskikuorrutteesta näpyttelin iPhonen näyttöä jännittäen kuka voittaisi! En ollut huolissani, tuomaristossa istui fiksu, tarkkasilmäinen lempityttöni joka ei tekisi väärää valintaa.

Roskan mussuttaminen on saanut makeahampaan aivan villiksi ja olen yrittänyt kaikin keinoin taltuttaa sen. Pahinta on, että en pääse lenkkipolulle polttamaan tätä mussuttamaani energiamäärää. Mutta niin kuin Maria sanoi: “tässä elämässä tarvitaan välillä munkkeja”. Se on just näin. Maria löytää aina oikeat sanat. Tämä vaihe menee ohi, kunhan käsittelen homman pois mieleni päältä. 

But yes, by being honest to myself and others about my eating and everything I do I feel better and have some power to change the way back to the normal. This is what I am: a girl who has some weaknesses like donuts and chocolate. I am still believing the meaning and I will feel better. All I need is right now is just rest until the fever is gone and infection healed. xx, Lola

_________________________________________

Olen oppinut elämäni aikana paljon rehellisyydestä: mitä rehellisempi olen sekä itselleni että muille, sen paremmin voin kokonaisvaltaisesti. Asia, josta en voi olla rehellinen itselleni, en voi olla rehellinen muille. Ja koska rehellisyys on yksi tärkeimpiä arvojani harrastankin erityisen paljon itsetutkiskelua. Kysyn itseltäni usein miltä mikäkin asia tuntuu. Pohdin ja käsittelen asioita. Tunnen itseni hyvin, mutta minut päästi silti yllättämään se miten raskaasti tämän kisatappion otin. Ja vaikka Anni sanoikin, että keskeyttäminen terveyden takia ei ole luovuttamista vaan rohkeutta, tuntuu tämä silti karvaalta tappiolta. Niin karvaalta, että oli pakko tehdä siitä makea tarttumalla munkkeihin. 

Tällainen minä olen, tyyppi, joka lentää välillä pyrstölleen ja toisinaan myös suu auki munkkikulhoon. Elämä on ylämäkiä ja alamäkiä, välillä kiivetään naama punaisena kohti tavoitteita, toisinaan taas lasketellaan menemään kepeästi. On tärkeää tuntea sekä omat heikkoutensa, että vahvuutensa. On tärkeää kulkea avoimena ja rehellisenä kohti huomista, ja lakata peittelemästä ja häpeilemästä omia heikkouksia. Katsomalla asioita silmästä silmään ja sanomalla asiat ääneen voi edetä askel kerrallaan kohti parempaa oloa itsensä kanssa. 

Näihin ajatuksiin on hyvä päättää päivä ja kömpiä nukkumaan, 

hyvää yötä murut. <3

LOLA