Mieli on jännä paikka. Sen avulla voimme elää uskomattomia hetkiä ja saada elämyksistä enemmän irti. Niin hyvässä kuin pahassa. Kun oikein surettaa, saa oma mieli kaikessa synkkyydessään kaiken näyttämään vieläkin pahemmalta. Ja päin vastoin, kun on oikein hyvä olo niin voimme nostattaa omaa fiilistämme omassa mielessämme. 

On loppujen lopuksi meidän itsemme käsissä, miten asiat koemme ja miten niihin suhtaudumme. Minulla on ollut rankka elämä, mutta se ei vaikuta minuun negatiivisesti – päin vastoin, olen löytänyt tavan voimistua ja pyrkiä eteen päin positiivisella mielellä. Se nostattaa. Se ei tarkoita asioiden pakoilua, tein sitä kylläkin joskus nuorempana siksi, että meillä kotona ei voinut puhua vaikeista tai mieltäpainavista asioista. En täysin ymmärrä miksi, mutta niin se vain oli. Jos otin puheeksi lapsuuteni, sain vastaukseksi marttyyriasennetta: “sano vaan, että olen huono äiti”. Jopas on aikuismaista käytöstä, mutta meitä on joka junaan. Pitkään tunsin myös syyllisyyttä siitä, etten sopinut tuohon perheeseen, jossa kasvoin. Sille on syynsä ja hyvin järkevät sellaiset, nyt kun asiat ovat selvillä vesillä ja kaiken ymmärtää paremmin. Syyllisyydestä olen osannut päästää irti, ei ole ollut minun syyni, että aikuiset ihmiset eivät ole osanneet ottaa ja kantaa vastuuta.

Vaikka oma lapsuuteni onkin kurjaa muisteltavaa, löytyy sieltä totta kai myös hyviä juttuja! Nyt kun olen kärsinyt unettomuudesta jo pidempään, on minun ollut pakkoa yrittää löytää oikeasti mieluisia ja syviä tapoja rentoutua. Yksi niistä on makuelämykset. Nostin kissan pöydälle lapsuuteni kautta: mistä tykkäsin skidinä? Mitä himoitsin? Mitä en ehkä koskaan saanut? Olen nostattanut omaa mieltäni jutuilla, jotka menivät ehkä lapsena mönkään tai joista en päässyt nauttimaan. Ne ovat saaneet minut rentoutumaan!

Mummin tekemä Makavelli (makaronivelli) oli huippua, joskin se ei enää maistu kielenpäällä niin herkulta kuin pentuna. Sen sijaan mannapuuro, jota meillä kotona valmistettiin silloin tällöin, on yhä suosiossani. Olen tehnyt sitä nyt usein ja nauttinut hymy korvissa. Suklaapuuroa meillä saatiin myös silloin tällöin ja siitä annankin respectiä tuolloiseen kotiini. Hyviä muistoja ovat myös mokkapalojen tuoksu kotona sekä lämmin sauna, meillä saunottiin usein ja siellä opin rentoutumaan.

Sujautan mannapuuroon aina voisilmän ja sokeria!
Mokkapalat ovat ehkä
maailman parasta namia! <3
















En ollut lapsena oikeastaan koskaan kotona, en ennen kuin muutimme maalle, jonka jälkeen olin vain kotona. Ennen maalle muuttoa pörräilin metsissä ja tein itselleni pienet eväät mukaan lähes joka päivä. Viipotin menemään luonnossa ja leikkipuistoissa ja pysähdyin syömään eväitä Nuuskamuikkusen tapaan milloin minnekin. Lauloin myös paljon itsekseni, olin todella kummallinen lapsi. 😀 Luonnosta olen saanut viimeaikoina paljon energiaa ja vastaavasti myös rauhaa mielelleni. Etenkin meri ja aallot rauhoittavat. 







































Musiikki saa minut yhä rentoutumaan, olenkin hakenut musiikista rentoilua iltoihin. Toisinaan hyvä kirja ja lämmin suihku toimivat myös. Olen siltikin herkässä tilassa ja unta tulee saatua kiinni vain muutama tunti yössä. 

Olen ollut mieleni sopukoissa viime aikoina väkisinkin. Olen joutunut kohtaamaan syitä unettomuuteeni ja minusta alkaa tuntua, että kyseessä ei ole niinkään yksittäisiä asioita vaan stressi isona kokonaisuutena. Mikään ei tunnu painavan mieltäni, kehoni ja mieleni on vaan jotenkin koko ajan jännittynyt. 

Pikku hiljaa, askel askeleelta.. Kyllä se tästä!

Ihanaa viikonloppua murut!

PUS!

<3 LOLA