Nyt kirjoitan viimein tästä aiheesta, josta on toivottu juttua jo pidempään. Nyt, asian ollessa itselleni ajankohtainen, on siitä hyvä kirjoittaa. Minulta kysytään usein, miten voin pysyä niin pienessä kunnossa vaikka herkuttelen. Vastaus on yksinkertainen: kulutan mitä syön. Monesti minulle tullaan päivittelemään, kuinka hyvät geenit minulla taatusti on. Omalla kohdallani voin kuitenin valitettavasti todeta, ettei minua ole upeilla fitness-geeneillä siunattu. Täytyy muistuttaa, että olen vuosia sitten ollut 80 kiloinen tytön tyllerö, eikä minun kehoni toiminnot ole siitä ajasta miksikään muuttuneet. Lihoan helposti, joten herkuttelua rakastavana tyyppinä minun on myös liikuttava paljon. Onneksi pidän myös liikunnasta. 🙂



Hoikkana pysymisen salaisuus siis on kuluttaa sen verran mitä syö. Lihaskasvua tavoitellessa se ei kuitenkaan toimi. Täytyy muistaa, että lihas tarvitsee energiaa kasvaakseen. Miinuskaloirella tai plus-miinus-nolla- kaloreilla (kulutat mitä syöt) on turha odottaa lihaskasvua, ainakaan huomattavaa sellaista. Muistetaanhan myös tässä se, että markkinoiden överilupauksen ihmepillereistä tai -jauheista merkittävän lihaskasvun lisäämiseen ovat usein yhtä huuhaata kuin laihdutuspillereiden lupaus painonpudotuksessa. Tämä täytyy muistaa myös rasvanpolttovalmisteissa. Tärkeää onkin siis perehtyä tuotteiden ja valmisteiden sisältöön ja selvittää, miten nämä käytetyt ainesosat todellisuudessa toimivat elimistössämme ja siten vaikuttavat kehoomme.


Kun halutaan kasvattaa lihasmassaa, täytyy olla jotakin, mitä kuluttaa. Jos olemme jo valmiiksi timmissä kunnossa, elämme syöden mitä kulutamme ja lähdemme tekemään lihaskasvua tavoittelevaa treeniä, on tuloksena myös lihasmassan menetys. Tämä johtuu siitä, että kun elimistön omat hiilihydraattivarastot tyhjentyvät ja kun ravinnosta ei enää saada hiilihydraatteja lisää, alkaa elimistö pilkkoa lihasten proteiineja hiilihydraateiksi, eli energiaksi. Elimistömme alkaa siis yksinkertaisuudessaan syödä omia olemassa olevia lihaksiaan, jotta pystyisi takaamaan energian saannin.

Oma tavoitteeni juuri nyt on kasvattaa rasvatonta lihasmassaa.  Viime syksynä treenasin ja dieettasin itseni kisakuntoon huolimatta siitä, että en kisoihin ollut aikeissa osallistua. Tämä johtui puhtaasti kesällä Venäjällä sattuneesta onnettomuudesta, jossa pohjeluuni meni pois paikoiltaan ja selkärangastani murtui kaksi nikamaa. Toipuminen otti oman aikanasa ja treeni muuttui täysin toisenlaiseksi. Isoilta painoilta siirryttiin omalla keholla treenaamiseen ja rinnalle tuli fysioterapiaa. Se oli ahdistavaa aikaa. Tämä ei kuitenkaan saanut vaikuttaa minuun liian negatiivisesti, sen päätin! Syksyn kisat jäivät, mutta päätin tsempata silti itseni kisakuntoon. Lihasta ei ollut niin paljon kuin olisin itseltäni kisoihin vaatinut, mutta rasvat sain nipistettyä sinne 9,6%:iin. Tästä palauduttiin sitten talven aikana rauhakseltaan naisellisempiin prosentteihin. Normaalit rasvat saavutettuani ja dietin oltua ohi, oli ihanaa palata takaisin normaaliin. Tämän jälkeen koitti kuitenkin tällä hetkellä käsillä oleva vaihe, juurikin tämä puheenaiheena oleva bulkkaus. Lontoon matkani sattui sopivaan saumaan, sillä siellä hiilariparatiisissa on silkkaa kidutusta sanoa itselleen ei. 

Millainen syöjä, sellainen bulkkaaja


Bulkkausta on erilaista ja jokainen tekee sen omalla tavallaan: mikä kenellekin parhaiten sopii. 

Joillekin bulkkaus on hyvinkin tarkka dieetti, jolloin jokainen hiilihydraatti lasketaan tarkkaan esimerkiksi lisäten hiilihydraatteja ruokavalioon kolmen viikon ajan 20g per viikko, eli yhteensä 60g hiilihydraattilisäyksellä. Neljännen ja viidennen viikon aikana lisätään sitten rasvaa, joka voi tulla esimerkiksi kananmunan keltuaisesta. Myös hedelmiä saa syödä. 

Sitten on niitä, jotka bulkkaavat täysin mututuntumalla ajatuksena, että “oma kroppa ja pääkoppa tietävät parhaiten”. Tässä on siti hyvä pitää järki päässä ja miettiä, millä sitä massaa lähtee lisäämään. Kun tavoitteena on rasvattoman massan lisäys, on syytä huomioida miten oma keho tyypillisesti reagoi lihomiseen? Kertyykö rasva tyypillisesti tiettyihin kohtiin kehossa vai tasaisesti ympäri kroppaa? Mitkä ovat kehon ongelmakohtia? Muodostuuko sellulliittia (etenkin naiset!) herkästi? Joskus käy nimittäin niin, että vaikka rasvaprosentti olisikin melko pohjalukemissa, on reisissä silti ikävät muhkurat. Täytyy muistaa, että kehomme toimii kokonaisuutena ja että tietyt ruoka-aineet vaikuttavat kehoomme tietyllä tavalla. Myös bulkkauksen aikana olisi syytä pitää yllä hyvää aineenvaihduntaa ja muistaa pitää ruokavalio terveellisenä.

On “ikuisia bulkkaajia”, jotka toteavat, että alle 100-kiloiset punnitaan neuvolavaa’alla. 



Sitten on heitä, jotka eivät tiedosta bulkaavansa. He ovat vain “isoluisia”. 

Minä olin ylipainoinen. Luuni eivät jääneet isoiksi painonpudotuksen seurauksena 😀
Muistetaanhan siis, ettei NIIN isoluisia olekaan.. 

Minulla on mahdollisesti täysin oma tapani bulkata. Tämä tapa, josta teille nyt kerron, on juuri minulle itselleni parhaiten sopiva tapa lisätä massaa. Merkittävän ylipainon kokeneena sekä entisenä anorektikkona minua ahdistaa painonnousu sekä isojen annosten syöminen lähes poikkeuksetta. Tällä tapaa bulkkauksen toteutettuani olen saanut kokonaisuuden toimimaan hyvin, ilman ahdistusta sekä taaten lähtökohtaisesti terveellisen tavan massanlisäykseen. 

Itse lisään hiilihydraattien sekä sopivassa suhteessa rasvan määrää ruokavaliossani. Bulkatessani en laske kaloreita, hiilihydraatteja, proteiineja enkä rasvoja. Ravinto on minulle sen verran tuttua asiaa, että laskemattakin osaan arvioida lähes kalori ja gramman tarkkuudella mitä suuhuni pistän. Se että en laske ja kirjaa ylös, tekee syömisestä kuitenkin rennompaa. Bulkatessa en lisää hiilareita ruokavaliooni tasaisesti pitkin päivää, sillä koska kyse on vain tietystä vaiheesta ennen seuraavaa dieettiä, en halua totuttaa elimistöäni tuhdimpiin annoksiin pitkin päivää. Tunnen itseni ja tiedän ettei se tee minulle hyvää: siitä takaisin palaaminen olisi liian rankkaa ja veisi liikaa voimavaroja. Sen sijaan minulla on Cheat Day Everyday. Bulkkaus-dieettini ajan valmistan joka ilta itselleni “herkku päivällisen” (esim. lisään ruoan sekaan täysrasvaista fetaa tai muuta juustoa, syön valkuaisten lisäksi myös munan keltuaiset sekä keitän puuron maitoon) sekä siihen kylkeen jälkiruoan, kuten mustikkatorttua, johon laitan rahkaa, vispikermaa sekä tuorejuustoa. Toin myös Englannista todella makeaa mustikkamarmeladia, jota käytän tortun pinnalla.

 Tähän kokonaisuuteen minun on helppo asennoitua ajanjaksona, toisin kuin koko päivän mittaiseen aterian koon kasvattamiseen. Tämän “bulkkiateriani” nautin kaikessa rauhassa illan mittaan samalla kun kirjoitan blogia, luen kirjaa tai katson elokuvaa. Tyypillisesti eriytän ruokailun omaksi rauhalliseksi hetkeksi ja keskityn vain syömiseen, bulkatessa on kuitenkin jopa hyvä olla muuta aktivitetettia syömisen ohessa, jotta jaksaa syödä koko aterian. Näin se menee melkein huomaamatta, mutta silti nauttien. Nyt lautasellani kököttää herkullinen siivu tuota mainitsemaani ihanaa mustikkapiirakkaa. 


Painoa on tullut pari kiloa lisää ja rasvaprosentti noussut yhden prosentin verran, joten prosessi etenee hyvin. Vielä vähän matkaa näin ja sitten alkaa rasvanpoltto ja rakka salitreeni jatkuu. Kesällä ollaan rantakunnossa, vähän lihaksikkaamassa kuin viime kesänä! 🙂 


Ihanaa sunnuntai-iltaa <3

Pus, 

Lola